Ja sinä pimeimpänä yönä
satoi
taivaalta tähtiä

And it’s ever
so peculiar
how happiness
is the fullest
yet strangest
of human emotions

Tukehdun huutooni

Kasvojani valuvat kyyneleet
vuotavat silmäni kiinni
täyttävät sieluni liian äänekkäällä tyhjyydellä
polttavat kuin happo
eikä vesi,
ja kaiken aikaa
minä sinulta anteeksi pyydän
kun tukehdun huutooni.

Satoi taivaalta
kirpeitä kauniita
sirpaleiksi särkyneitä
ikävöinnin kyyneleitä
sillä sillalla seistessäni
ei elämä kulkenut ohitseni
vaan sinä joka ohi sen kuilun ohjasit

Queen

On that day, they said,
I was made the queen
to those who wait.

On days like this

And on days like this
I can’t help but wonder
is there somewhere a place
for restless souls like mine;
a piece of rest
amidst the chaos
known as my life.

And maybe one day,
there’s no tears,
no pain