Satoi taivaalta
kirpeitä kauniita
sirpaleiksi särkyneitä
ikävöinnin kyyneleitä
sillä sillalla seistessäni
ei elämä kulkenut ohitseni
vaan sinä joka ohi sen kuilun ohjasit

Aurinko,

joka kultaa kaiken,

ja sinä,

joka hehkut hopeaa,

maalaa kasvoilleni hymyn

ja kyyneleet.

Ja kun

ikävä maistuu kitkerältä

ja valo tunnelin päässä

hohtaa jostain ei mistään,

sinä olet vierellä

vaikka jossain muualla.

Siinä vaiheessa

kun kyynel hiljaa silmänurkasta putoaa,

kuiskaan

"oli ikävä sinua",

mutta olet jo niin kaukana

että vain tuulen puissa humisevan kuulet.

En sua täällä nää

Kun vuodenvaihteeseen
on kakstoista päivää
kyyneleet tuntuu
silmien takana
niin raskaina
niin ikävinä
ettei se auta
etten sua täällä nää.

Peili

Järven pinta

Kuin

Peili.

Kyyneleni ovat estämättömiä,

Mutta

Eivät pelokkaita,

Ei,

Eivät surullisia.

En itke,

En ikävästä,

Vaan onnesta,

Saadessani sinua

Ikävöidä.

Fyysistä kipua

Oikeasti, onko kipusi

aina fyysistä,

vai voisitko

puolestani

                 kanssani

                                takiani

                                            kärsiä?

Haavat

Ehkä sitä joskus unohtaa,
Ne säröt,
Ne haavat.
Ei vielä, ei ehkä koskaan.
Jos sä vaan voisit,
Korjaisitko mut?

Ennen

Ennen oli

Haaveita ja unelmia

Nyt jäljellä on

Vain ikävä, pieni murunen

Toivoa.

Valoa keskellä kauhua

Sade ja salamat,

Kylmää, märkää.

Valoa keskellä kauhua.

Ehkä jokin pelossa

Kertoo meidän mielistä.