Elämäni runotyttönä
27-vuotiaan nuoren naisen mietteitä ja tunnelmia, useimmiten itse kirjoitettuina runoina.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste
ihmiset
.
Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste
ihmiset
.
Näytä kaikki tekstit
maanantai 7. marraskuuta 2016
Seison keskellä merta,
ihmisten merta.
Kyynelet silmissäni,
suljen silmät ja avaan ne,
vain tähän samaan
painajaiseen
herätäkseni uudestaan.
keskiviikko 21. tammikuuta 2015
Hiljaisuus
Yksin kuljen
hiljaisuus seuranani.
Suurissa saleissa täynnä ihmisiä
löydän vain sinun kasvosi
.
maanantai 1. joulukuuta 2014
Kyynelten läpi
Tämä päivä
On ollut millimetrien päässä kyynelistä
.
Ranskantunnilla
Havaitsin vain oman surkeuteni
.
Mutta silti on olemassa ihmisiä,
Jotka saavat minut hymyilemään
Jopa kyynelteni läpi
.
maanantai 1. syyskuuta 2014
Metrossa
Istun metrossa
Täynnä ihmisiä,
Taisin viedä viimeisen vapaan paikan.
Matkaakin on
Vaan Kontulasta
Kulosaareen.
Kuulokkeissa laulaa
Jenni Vartiainen
"Sinusta vaan
Oon selvästi päihtynyt".
Mietin vaan et miks
Sua rakastan kun
Ei siinä alun alkaenkaan
Ollut mitään järkeä.
Enää yks pysäkki,
Se jolla sä tuut metroon,
Herttoniemi,
Vaikka tiedänkin
Että tuut vasta seuraavalla metrolla.
Kulosaaressa kuitenkin
Jään metrosta
Ihan ensimmäisten
Joukossa.
Sehän on vaan
Koulu johon oon
Menossa.
Vanhemmat tekstit
Etusivu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)