Elämän pieniä ihmeitä

on se

että särkyneestä

sydämestä

ihmisestä

jotenkin aiempaa eheämpi korjaantuu

Satoi taivaalta
kirpeitä kauniita
sirpaleiksi särkyneitä
ikävöinnin kyyneleitä
sillä sillalla seistessäni
ei elämä kulkenut ohitseni
vaan sinä joka ohi sen kuilun ohjasit

Ja jos ei meistä muuta
jää tänne elämään
niin tiedä että aina
taiteeseen sielu kätketään

For now
it’s not the time
to mourn,
to cry,
for you shall be reunited
in the death
if not in life,
when God shall correct
all the bad deeds good.

Elämä

kristallin sisällä

kirjavana mutta

mustana ja valkeana

Ja valolla
pelasimme
elämänpeliä

Jos aika ottaa omansa,

ja elämä aikansa,

tarkoittaako se kuolemaa,

jos elämä ottaa omansa?

Auringonpaiste ja tähtihohde,

elämän parhaat päivät eletään nyt.

Lähellä kaukana

Elämä,

[niin lähellä, kaukana, kiinteenä haamuna]

on valmiina,
tuolla jossain,

[liian lähellä, niin kaukana, aina vaan kiinteenä haamuna]

meitä odottaa,
eläjäänsä,

[lähellä, jossain kaukana, ehk kiinteenä haamuna]

valmiina matkaa jatkamaan.

Hetkessä

Pienessä hetkessä sen ymmärtää:

Elämä on elämistä varten.

Kaikki Kaikessa

Hei, kuuletko sä

Ääneni mun?

Hei, näetkö sä

Silmäni mun?

Ääneni vapisee,

Silmäni kyyneltyvät.

Etkö sä ymmärrä

Elämää tätä?

Maailmani huojuu ja

Ymmärrys katoaa.

Olet mulle kaikki kaikessa.

Hei, kuuletko sä

Ääneni mun?

Hei, näetkö sä

Silmäni mun?

Ääneni vapisee,

Silmäni kyyneltyvät.

Miten sä voisit ees ymmärtää?

Etkö sä vois ees yrittää?

Mun puolesta?

Mun puolesta..?

Maailmani huojuu ja

Ymmärrys katoaa.

Olet mulle kaikki kaikessa.

Hei, kuuletko sä

Ääneni mun?

Hei, näetkö sä

Silmäni mun?

Ääneni vapisee,

Silmäni kyyneltyvät.

Maailmani huojuu ja

Ymmärrys katoaa.

Olet mulle kaikki kaikessa.

Olet mulle kaikki kaikessa...

Elämä

Ruskeatukkainen tyttö

Toivoisi olevansa punapää.

Haaleansiniset silmät

Haluaisivat vaihtaa väriä.

Viisitoista vuotta

Olisipa jo kuusitoista.

Tämä pieni elämä

Onnen ja ilon täyttämä.