Pimeiltä kaduilta

satoi hiljaisuutta,

tummalta taivaalta

laskeutui utua.

Kirkkaasta kuusta

löysin toivoa.

Satoi taivaalta
kirpeitä kauniita
sirpaleiksi särkyneitä
ikävöinnin kyyneleitä
sillä sillalla seistessäni
ei elämä kulkenut ohitseni
vaan sinä joka ohi sen kuilun ohjasit