Kukaan minua saa

Yksi
kaksi
kolme.
Voin laskea heidät tässä huoneessa,
vaikka kelloni viisareista,
vaikka hiuksissani olevista pinneistä.
Luulen tulevani hulluksi,
jos en, niin ainakin pyörtyväni,
hajoavani niin pieniksi siruiksi,
ettei lopulta kukaan minua saa.

Viimeisen kerran

Ehkä silloin,
kun viimeisen kerran romahdan,
huomaat
miksi
           olen
                    aina
                              itkenyt.

Vihreää ja ruskeaa

Silmäsi ovat kauniit,

Vihreät

Ja ehkä hieman ruskeat.

Niihin katoan,

Hukun ja

Paloiks hajoan.