Sydän täynnä

laulan

taivaalle,

kuulle ja tähdille,

yön pimeydelle,

jokaiselle joka paikalle sattuu.

Sydän täynnä

rakkautta,

iloa,

onnea,

toivoa,

on liikaa vain itselleni tallettaa.

Sinä päivänä

Ja silloin,
sinä päivänä,
kun levottomuus on
suurin kovin äänekkäin kauhein;
silloin,
sinä päivänä,
kaikuu laulu
kaikkein kaunein.

Lainaisin laulun sanoja

Jos en omaa runoa kirjoittaisi
lainaisin taas laulun sanoja:
"vaikeaa selittää ja ymmärtää
miten toisesta aina jälki jää
mene vaan",
sillä ehkä joku on jo saman kokenut.