Onko?

Onko siinä yhtään järkeä

Jos ei oo muuta

Kun pakkomielle tärkeään?

Onko siinä mitään logiikkaa

Kun koitetaan

Vaan olla jotain toisia?

Sumusydämet

Ehkä tällä hetkellä

Joku jossakin

Piirtää sumuun sydämiä.

Peili

Järven pinta

Kuin

Peili.

Kyyneleni ovat estämättömiä,

Mutta

Eivät pelokkaita,

Ei,

Eivät surullisia.

En itke,

En ikävästä,

Vaan onnesta,

Saadessani sinua

Ikävöidä.

Yksitoista päivää, kuusitoista vuotta

Lasken päiviä,
odotan,
odotan,
enää niin ja niin monta jäljellä.
Yksitoista päivää ja
kuusitoista vuotta.

Tilhet

Marraskuu on jo puolessavälissä,
lumesta ei ole aavisustakaan
(sitä en kyllä haluaisikaan).
Pihlajanmarjoja vielä pihlajissa,
tilhet ovat lakanneet jo juhlimasta.

Muistoni

Muistoni ovat
ennemminkin tunteita,
eivät muistikuvia.
En muista
miltä näytin,
miltä näytit,
kun ensimmäistä kertaa
toisemme näimme.
Muistan vaan ihanan ihastuksen.
Muistoni ovat sokeita.

Sillä sinut saisin

Sanoisin, etten osaa ranskaa,
jos sillä minua auttaisit.
Kertoisin, etten ymmärrä matikkaa,
jos siten minuun tutustuisit.
Istuisin viereesi bussissa,
jos voisin vain sanoa kaiken.
Levittäisin eteesi koko sydämmeni,
jos vain sillä sinut saisin.

Fyysistä kipua

Oikeasti, onko kipusi

aina fyysistä,

vai voisitko

puolestani

                 kanssani

                                takiani

                                            kärsiä?

Haluaisin

Haluaisin heittää sinuun katseita

jotka kertovat enemmän kuin sanat.

Haluaisin lähettää lentosuukkoja

jotka voivat rakkaudesta sairastuttaa.

Haluaisin päätäni olkapäähäsi nojata

ja ihan vaan lähellä olla.

Kaikkea voi kyllä toivoa,

aina ei saada.

Jos olisin rohkeampi

ei enää tarvitsisi unelmoida.

Pienet sanat

Kunpa

            pienet

                       yksinkertaiset

                                               sanat

eivät olisi jääneet sanomatta.

Kaikki mitä halusin

Olinko liian jännittynyt,
pystyitkö aistimaan,
kuinka sekaisin olin?
Kaikki mitä halusin
oli pääsi vasten olkapäätäni.
Niin ei koskaan käynyt.

Anteeksi

Voisin pyytää anteeksi
itseäni,
kyyneleitäni,
vihaani
ja rakkauttani.
Mutta en minä,
etkä sinä,
ei kukaan siitä mitään
loppujenlopuksi hyötyisi.

Lainaisin laulun sanoja

Jos en omaa runoa kirjoittaisi
lainaisin taas laulun sanoja:
"vaikeaa selittää ja ymmärtää
miten toisesta aina jälki jää
mene vaan",
sillä ehkä joku on jo saman kokenut.

Tainnuttavan ihana

Ehkä en kärsisi
rakkaudesta,
sinusta
jos et olisi
niin tainnuttavan ihana.

Viimeisen kerran

Ehkä silloin,
kun viimeisen kerran romahdan,
huomaat
miksi
           olen
                    aina
                              itkenyt.

Uskot - uskotko?

Jos uskot ihmeisiin
mihin oikein uskot?
Jos väität aina vastaan,
mutta yksinäisyydessäsi
kuitenkin hyväksyt kaiken?
Jos uskot samaan,
mihin kaikki muutkin,
sanoisin sinun olevan kristitty.
Jos uskot siihen,
mihin minä uskon,
uskot itseesi.