Kun mieli on hajanainen,

seison kuilun reunalla,

pohjalla särjettyinä

on tuhannen unelmaa.

Kun sydäntä,

aiemmin jo särkynyttä,

joka suuntaan kiskotaan,

voi pienen pieni kosketus

sen jälleen hajottaa.

Jos jokainen sekunti

erossa sinusta

sattuu niin helvetin paljon,

että uni on ainoa lääke,

päästäisitkö lähellesi?

Jos sanoisin sen?

Rakastan sinua.

Jos aika ottaa omansa,

ja elämä aikansa,

tarkoittaako se kuolemaa,

jos elämä ottaa omansa?

Seison keskellä merta,

ihmisten merta.

Kyynelet silmissäni,

suljen silmät ja avaan ne,

vain tähän samaan

painajaiseen

herätäkseni uudestaan.

Jokainen päivä

sattuu niin

helvetin paljon.

Jos kyyneleitä taivaalta sataa,

ja silmäkulmat kullalla maalaa,

jos pieniä ihmeitä tapahtuu,

voivatko unelmatkin toteutuu?

Siinä vaiheessa

kun kyynel hiljaa silmänurkasta putoaa,

kuiskaan

"oli ikävä sinua",

mutta olet jo niin kaukana

että vain tuulen puissa humisevan kuulet.