Marraskuu on jo puolessavälissä,
lumesta ei ole aavisustakaan
(sitä en kyllä haluaisikaan). Pihlajanmarjoja vielä pihlajissa, tilhet ovat lakanneet jo juhlimasta.
Muistoni ovat
ennemminkin tunteita,
eivät muistikuvia.
En muista
miltä näytin,
miltä näytit,
kun ensimmäistä kertaa
toisemme näimme.
Muistan vaan ihanan ihastuksen. Muistoni ovat sokeita.
Sanoisin, etten osaa ranskaa,
jos sillä minua auttaisit.
Kertoisin, etten ymmärrä matikkaa,
jos siten minuun tutustuisit.
Istuisin viereesi bussissa,
jos voisin vain sanoa kaiken. Levittäisin eteesi koko sydämmeni, jos vain sillä sinut saisin.