Jos aika ottaa omansa,

ja elämä aikansa,

tarkoittaako se kuolemaa,

jos elämä ottaa omansa?

Seison keskellä merta,

ihmisten merta.

Kyynelet silmissäni,

suljen silmät ja avaan ne,

vain tähän samaan

painajaiseen

herätäkseni uudestaan.

Jokainen päivä

sattuu niin

helvetin paljon.

Jos kyyneleitä taivaalta sataa,

ja silmäkulmat kullalla maalaa,

jos pieniä ihmeitä tapahtuu,

voivatko unelmatkin toteutuu?

Siinä vaiheessa

kun kyynel hiljaa silmänurkasta putoaa,

kuiskaan

"oli ikävä sinua",

mutta olet jo niin kaukana

että vain tuulen puissa humisevan kuulet.

Yksi sana

voi muuttaa

kaiken.

Sellaisina päivinä

kun päässä ääni huutaa

hiljennä vauhtia

on pakko juosta kovaa

jotta meillä aikaa vielä ois.