Kyynelten läpi

Tämä päivä

On ollut millimetrien päässä kyynelistä.

Ranskantunnilla

Havaitsin vain oman surkeuteni.

Mutta silti on olemassa ihmisiä,

Jotka saavat minut hymyilemään

Jopa kyynelteni läpi.

Onko?

Onko siinä yhtään järkeä

Jos ei oo muuta

Kun pakkomielle tärkeään?

Onko siinä mitään logiikkaa

Kun koitetaan

Vaan olla jotain toisia?

Sumusydämet

Ehkä tällä hetkellä

Joku jossakin

Piirtää sumuun sydämiä.

Peili

Järven pinta

Kuin

Peili.

Kyyneleni ovat estämättömiä,

Mutta

Eivät pelokkaita,

Ei,

Eivät surullisia.

En itke,

En ikävästä,

Vaan onnesta,

Saadessani sinua

Ikävöidä.

Yksitoista päivää, kuusitoista vuotta

Lasken päiviä,
odotan,
odotan,
enää niin ja niin monta jäljellä.
Yksitoista päivää ja
kuusitoista vuotta.

Tilhet

Marraskuu on jo puolessavälissä,
lumesta ei ole aavisustakaan
(sitä en kyllä haluaisikaan).
Pihlajanmarjoja vielä pihlajissa,
tilhet ovat lakanneet jo juhlimasta.

Muistoni

Muistoni ovat
ennemminkin tunteita,
eivät muistikuvia.
En muista
miltä näytin,
miltä näytit,
kun ensimmäistä kertaa
toisemme näimme.
Muistan vaan ihanan ihastuksen.
Muistoni ovat sokeita.