Ennen

Ennen oli

Haaveita ja unelmia

Nyt jäljellä on

Vain ikävä, pieni murunen

Toivoa.

Auringonsäteitä ja onnenhiukkasia

Aamulla herää päivään,

Täytetty kauniilla naurulla

Ja hymyillä ja auringonsäteillä.

Illalla nukahtaa yöhön,

Kaikken unohdetun kyynelsilminä,

Rakkaan kasvot mielessä ja

Onnenhiukkasia vaan ilmassa.

Hetkessä

Pienessä hetkessä sen ymmärtää:

Elämä on elämistä varten.

Salaisuuksia

Lukittujen ovien takana

On monilla

Monia salaisuuksia.

Muut ei niistä tiedä,

Sillä lukot,

Aina vailla avaimia.

Olen kaiketi erilainen

Kun teen sen

Mitä muut ei.

Sumuaamut

Kylminä aamuina

Kun taivas täyttyy sumusta,

Ei ajatuksetkaan

Pysy kasassa.

Unohtamalla

Jos vaan

Mielikuvitusta

On tarpeeksi

Aamustakin

Saa illan.

Unohtamalla totuuden.

Maybe I'm the one

Maybe I'm the one

Who's crying in the dark

For all those

Who've broke my heart.

Ruusun terälehtiä

Sateen jäljiltä maasta

Löytyy ruusun terälehtiä.

Kauniita ja ehjiä

Kyyneleiden peittämiä.

Sellainen minäkin olen:

Ruusun terälehti.

Lähiristeys

Jossain varmaan

Tää kaupunki

On elossa.

Muttei ainakaan täällä,

Mun lähiristeyksessä,

Näin aamulla

Vain bussit ja

Ehkä joku töihin lähtijä

Täällä liikkuu.

Viikon biisi 36/2014

Hei vaan, ja anteeksi viikon biisin myöhästymisestä! Tässä se nyt on:

Jenni Vartiainen - Selvästi päihtynyt

En ehdi (enkä kyllä oikeastaan osaakkaan) kuvailla viime viikkoa oikein muuten kuin noilla kertosäkeen sanoilla: Vain sinusta oon
                                  Selvästi päihtynyt.

Se aika kun

Syksy

Se aika kun

Aamut on

Punaista ja kultaa

Hennonharmaan

Sumun seassa.

Niin vaikeaa

Mikä siinä on,

Kun ihastuu oikeesti

Ensisilmäyksellä?

Kun pojissa viehättää

Vaaleansiniset silmät

Ja vaalea tukka?

Tai sitten ruskeat silmät

Sekä hiukset?

Vihreät silmät on

Ihan okei

Ja silmälasit

Vaan plussaa.

Vaan en tiedä miks...

Englanniks sanoisin,

                                I love you.

Saksaks myös osaisin,

                               Ich liebe dich.

Ranskakin menettelee,

                              Je t'aime.

Mutten oikeasti tiedä

Miten sen suomeksi selittäisin.

Koska sanat

                   Minä rakastan sinua

Ovat liian kankeita.

Ja kielillä sen

Jos kertoisin,

Vaikuttaisin vain liian fiiniltä.

Riittäisköhän vaan

Lappu sun kaappiin

Johon olisin

Piirtänyt ainoastaan sydämen?

Metrossa

Istun metrossa

Täynnä ihmisiä,

Taisin viedä viimeisen vapaan paikan.

Matkaakin on

Vaan Kontulasta

Kulosaareen.

Kuulokkeissa laulaa

Jenni Vartiainen

"Sinusta vaan

Oon selvästi päihtynyt".

Mietin vaan et miks

Sua rakastan kun

Ei siinä alun alkaenkaan

Ollut mitään järkeä.

Enää yks pysäkki,

Se jolla sä tuut metroon,

Herttoniemi,

Vaikka tiedänkin

Että tuut vasta seuraavalla metrolla.

Kulosaaressa kuitenkin

Jään metrosta

Ihan ensimmäisten

Joukossa.

Sehän on vaan

Koulu johon oon

Menossa.